Opistoblogi: Lumi

Lumihiutale kaunis kimmeltää, 
talveen meidät herättää,
uuteen valkoiseen,
aamuun lumiseen.
hiljaa sataa ensi lumi
pehmoinen, kuin kaunis uni.
avaa talvimaiseman,
niin kirkkaan kauniin ihanan.
ruutuun pienen ikkunan
se tekee verhon valkean.
kauniin talvimaiseman.

Kuva: Theresa Laurikka

Nyt se on saapunut. Niin odotettuna. Kuinka pehmeästi se on peittänyt maisemiamme, metsiämme, peltomme, talomme. Kuinka pehmeä ja valkoinen se on.

Kun nousin tänään ja näin paksun peitteen jouluvaloin valaistuna sain ihmetellä sitä kauneutta. Puhun tietenkin lumesta. Sanotaan että Grönlannissa olisi 200 sanaa lumelle. En ole varma pitääkö se ihan paikkansa, mutta ajatus kiehtoo minua ja on minusta runoudellinen. Kaikki on valkoista, pehmeää, hiljaista. Miltä sinusta tuntuu, kun olet lumen ympäröimänä? Minusta tuntuu siltä, että kaikki pehmenee, kaikki jyrkkyys ja kovuus. Minäkin pehmenen. Tuntuu mukavalta sulautua lumiseen maisemaan, kuin tulla yhdeksi lumen kanssa.

Kaikki äänet vaimenevat enkä kuule autoja, jotka kulkevat ohi päivittäisellä kävelylenkillä.

Hiutaleita leijailee maahan, höyhenkevyesti.

Juuri sellainen lumi on ollut viimeset päivät, kevyt, pehmeä.

Haluan itsekin tulla pehmeäksi, kuin lumi.

Muistatko vielä harmaan marraskuun ja mustan joulukuun? Useampien mielestä oli harmaata ja märkää, vaikka tässäkin ajassa pystyi löytämään jotain kaunista, jos oikein yritti (Katsokaa minun ajatukseni marraskuun harmaudesta edellisestä blogistani, jos kiinnostaa.)

Mutta nyt! Mikä yllätys! Eihän sitä voinut olla varma talven tulosta ollenkaan. Ei sitä nykyään oikein voi. Mutta nyt olemme saaneet uuden vuoden. Uutta puhdasta lunta, joka peittää kaiken vanhan, märän, harmaan. Uusi alku?

Sipoon opiston on täytynyt jatkaa rajoituksiaan ja useimmat kurssit alkavat vasta helmikuun alussa. Jotkut kurssit saattavat alkaa, tai ovat ehkä jo alkaneet, etänä. Meidän pitää olla jälleen kärsivällisiä. Meidän kärsivällisyytemme kasvaa ja sehän on hyvä asia. Eikö vain? Eli jäitä hattuun vielä. Tai ehkä lunta?

Minä haluaisin vain runoilla lumesta ja maistaa kaikkia sanoja, jotka liittyvät lumeen. Kirjoittaa oodin lumelle. Kuinka se kimmeltää, kun auringon säteet tavoittaa sitä, pienen pieniä jääkristalleja. Maistatetaanpas tuotakin sanaa: jääkristalli. Miltä se maistuu? Entä kuurankukka? Minusta se maistuu runoudelle.

Oikein hyvää uutta vuotta 2021!

Pehmeitä, höyhenenkevyitä ja lämpimiä terveisiä,

Theresa

Tuuli se lunta lennättää,
valkoista piiriä pyörittää.
Lumikukkia jää,
lumikukkia jää,
lumikuninkaan viitta kimmeltää.

Lumikuningas ratsastaa,
lumesta tuulia puhaltaa.
Lumilauluja saa,
lumilauluja saa,
vitivalkoinen tuuli kuljettaa.

Kuva: Theresa Laurikka