Hän pitää huolta, että kunnanjohtaja saa työpaikallaan syödäkseen: Kuntalan Cafeterian Sari Tuomainen nauttii työssään eniten kohtaamisista ihmisten kanssa

Kuka sinä olet? Kerro hieman itsestäsi.

-Olen Sari, 40-vuotias. Olen [työllisyysyksikkö] Risteykseen tullut alun perin kuntouttavan työtoiminnan kautta. Viime vuoden tammikuussa, kun tämä Kuntalan Cafeteria avattiin, pääsin tänne kuntouttavaan ja sitten syyskuusta pääsin palkattuna tänne töihin.

Kerro vähän työtehtävistäsi.

Hoidetaan tätä lounaskahvilaa, lämpimät ruoat tulevat sote-talolta, me täällä vastaamme niiden esillepanosta, valmistelemme salaatit ja pidetään huolta siitä, että ruokia riittää. Sitten meillä on tämä kahvilaosasto vastuullamme, kaikki sämpylät, pullat ja muut laitetaan valmiiksi. Ja tietysti keitellään kahvia, tiskataan ja katsotaan että paikat pysyvät siistinä ja kaikkea riittää. Ihan perus kahvilahommaa siis.

Aika lailla kokonaisvaltaista siis, ruoan valmistusta ei ole mutta aika lailla kaikkea muuta.

-Joo, toki perunat, pastat ja riisit keitetään täällä paikan päällä itse.

Kun puhutaan kuntouttavasta työtoiminnasta, sinä olet aika lailla malliesimerkki, kuin suoraan oppikirjasta, että miten sen kuuluisi toimia.

-No joo, minulla kävi tuuri.

Kyllähän se kertoo sinusta myös ihmisenä, että näin hyvin on käynyt. Kaikillahan ei välttämättä ole edellytyksiä työllistyä, eikä kaikilla välttämättä ole tarvittavaa asennetta siihen.

-Niinpä. Itse tykkään tehdä ihmisten kanssa töitä ja tämä [Cafeteria] on, voisi sanoa, että kuin toinen koti. Ei tunnu oikeastaan edes työltä, täällä on aina tosi mukavaa ja tänne töihin on kiva tulla. Ja itse asiassa välillä melkein harmittaa lähteä, jos on ollut erityisen kiva päivä. Toki välillä on kiireisempiä päiviä ja toisinaan sitten hiljaisempia hetkiä. Mutta aina olen viihtynyt.

Minkälainen sinun tyypillinen työpäiväsi on?

-Tyypillinen työpäivä on kello seitsemästä kello kolmeen. Aamulla käynnistetään kassat, kirjataan itsemme sisään, laitetaan astianpesukone päälle. Maanantaisin laitetaan buffetlinjaston lämpöaltaisiin uudet vedet, valmistellaan ja laitetaan esille aamupala. Siinä pitää vähän seurata kelloa, koska aamiaisen pitää olla tiettyyn aikaan mennessä esillä. Melko lailla heti tämän jälkeen alkaakin lounaan valmistelu.

-Puretaan aamupala pois ruokalinjastolta ja laitetaan lounas esille. Lounaan jälkeen puretaan ruoat pois linjastolta ja laitetaan kahvilamuotoon, täydennetään tarvittaessa kahvilatuotteita vitriiniin.

-Jokainen päivä on tavallaan samanlainen, mutta toisaalta ruoka on aina erilainen ja ihmismäärät vaihtelevat, joten kyllä sitä vaihtelua tulee joka päivä.

Varmasti myös ihmiskohtaamiset, olkoonkin että ovat lyhyitä ovat joka päivä vähän erilaisia?

-Juuri näin, niistä tilanteista minä nimenomaan nautinkin.

Sen huomaa kyllä, olet aina iloisella päällä, kun tänne tulee.

-Se on minun luonteeni.

Olet kyllä valinnut ammatin täysin oikein luonteesi perusteella. Miten sitten, jos ajattelet itseäsi kymmenen vuoden päästä, näetkö itsesi tällä samalla alalla? Onko tämä sellainen ala, joka sinulla on lähellä sydäntä vai onko sinulla jotain muita haaveita?

-Sen tiedän ainakin aivan varmasti, että haluan pysyä sellaisessa työssä, jossa pääsen tekemisiin ihmisten kanssa. Alkuperäinen ammattinihan on laitoshuoltaja, en tiedä palaanko joskus siihen, vai olisiko tämä kuitenkin mieluisampaa tekemistä. Aika näyttää – ehkä opiskelen jonain päivänä jotain ihan uutta!

Sehän ei ole ollenkaan hölmö vaihtoehto sekään. Mutta ilmeisesti kuitenkin aika epätodennäköistä olisi löytää sinut tulevaisuudessa yksin jostain konttorista tietokoneen näytön takaa, missä et koskaan muita ihmisiä näe?

-Ei. Minusta ei kyllä koskaan tule sellaista. (naurua)

Mikä tässä nykyisessä työssäsi on parasta ja onko jotain sellaista, jonka, jos voisit valita, jättäisit pois?

-Pois jätettävän valinta on helppoa: täällä on välillä vähän lämmin. Täällä käy, ainakin normaaliaikoina, välillä niin paljon ihmisiä, että saa olla koko ajan liikkeessä eikä juuri ehdi edes istahtamaan, kahvitaukojen pitämisestä puhumattakaan. Toisaalta se on samalla sitä mistä nauttii, vaikka tuleekin kuuma.

-Parhaan puolen valitseminen onkin vaikeampaa. Nautin tästä työstä aika lailla kokonaisvaltaisesti.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää niille ihmisille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä olit silloin, kun tulit Risteykseen – eli ovat kuntoutumispolkunsa alkumetreillä?

-Suosittelisin ottamaan eri firmoihin yhteyttä ja ehdottamaan josko pääsisi vaikka palkkatuella työkokeiluun, ikinä ei voi tietää, vaikka sieltä aukeaisi paikka.

Eli oma-aloitteisuus on tärkeää?

-Joo, ja vaikka kuinka päivä tuntuisi siltä, että tänään ei suju yhtään mikään, niin jos on mukana kuntouttavassa työtoiminnassa, niin menee vain paikan päälle, vaikka tuntuisi, ettei tänään huvittaisi. Koska ikinä ei tiedä, jos juuri sinä päivänä joku jostain ottaa yhteyttä ja sanoo että me olemme kuulleet sinusta, meillä olisi sinulle tarvetta. Ei voi tietää, jos vaikka saisi paikan jostain tai tarjoutuisi esimerkiksi palkkatukimahdollisuus.

Kesä on jo käynnissä ja kohta sinullakin, koska olet kunnan palkkalistoilla koittaa palkallinen loma. Mitä lomasuunnitelmia sinun kesääsi kuuluu?

-Vietän laatuaikaa tyttäreni kanssa, ajattelin tehdä käsitöitä ehkä harrastaa jotain. Lukeminenkin olisi mukavaa ja uimaankin pitäisi päästä – minulla on vielä talviturkki heittämättä!

No nyt ymmärrän, miksi sinulla on välillä vähän kuuma täällä, kun talviturkkikin on vielä heittämättä.

-Joo, vähän olen myöhässä aikataulusta. (naurua)

Kiitos oikein paljon haastattelusta ja onko sinulla jotain mitä haluat kesäterveisinä sanoa Cafeterian asiakkaille?

-Elokuussa taas jatketaan, toinen päivä elokuuta, toivomme että taas ihmisiä tulee sankoin joukoin paikalle.