Sipoo-viikon historia
Sipoo on 670-vuotias
Sipoolla on pitkä ja ansiokas historia. 22. syyskuuta 2022 tuli kuluneeksi 670-vuotta siitä kun Sipoo mainittiin Ruotsin kuningas Magnus Erikssonin kirjeessä.
Sipoon historia
Ensimmäinen asiakirja, jossa Sipoo mainitaan on kuningas Maunu Eerikinpojan 22. syyskuuta 1352 piispa Hemmingille lähettämä kirje. Tässä kirjeessä kuningas vahvisti ne kymmenen pitäjää, joita koskevan päätäntävallan (patronaattioikeuden) hän pidätti itselleen. Kirjeessä mainitaan Sipoo senaikaisessa kieliasussaan Sibbaa Porvoon pitäjän kapelliseurakuntana. Vaikka alueella oli jo tuolloin lähinnä hämäläisten, virolaisten ja maahan tulleiden ruotsalaisten muodostamaa asutusta, oli kuninkaan kirje selkeä osoitus yhteiskunnan järjestäytymisestä osaksi Ruotsin valtakuntaa.
Sipoon nimen syntymisestä on olemassa monta teoriaa ja tarua. Nimistöntutkija Åke Granlundin näkemyksen mukaan nimi voidaan johtaa muinaisruotsalaisesta miehen nimestä Sibbe, ja näin ollen Sibbaa tarkoittaa samaa kuin Sibbes å, Sibben joki. On hämärän peitossa, kuka tämä Sibbe on aikoinaan ollut. Nykyhistorioitsijat epäilevät kuitenkin kolmesta viikinkiveljestä Borgista, Sibbestä ja Helsingistä kertovan vanhan tarun todenperäisyyttä.
Sipoo sijaitsi Mälarin alueelta tulleiden viikinkien Novgorodin kauppareitin varrella. Kunnan läpi kilkeva joki, rannikko ja saaristo muodostivat oivallisen kalastusalueen ja kauppapaikan Itämeren piirissä asuville kansoille. Aikaisemmin vallinnutta sekavaa tilaa selkeytti ruotsalaissuuntauksen vahvistuminen. Tuon ajan Ruotsin valtakunta ulottui Atlantilta Suomenlahden pohjukkaan. Suomen etelärannikko oli valtakunnalle strategisesti tärkeä alue, ja alueesta muodostui vallankäytön itäisin lenkki Novgorodin ja Venäjän laajentumispyrkimyksiä vastaan.
Kauppayhteyksiensä ansiosta alue kehittyi ja vaurastui, mutta vanavedessä seurasi myös sotia, kulkutauteja ja raskaat verot. Monet kansallisuudet ja kulttuurit ovat vuosisatojen saatossa jättäneet jälkensä Sipooseen.
Lähde: ”Sipoo 650 vuotta”, Sipoo 650-juhlalehti.
Ensimmäinen asutus
Sipoon alue alkoi vapautua jäästä 12 000 vuotta sitten, mutta vielä 8 000 vuotta sitten Sipoo oli osittain veden alla. Ensimmäinen asutus, kivikauden ihmiset, tuli Sipooseen 6 000 – 7 000 vuotta sitten. Tuolloin ilmasto oli lämpimämpi ja metsät lehtipuuvaltaisia. Uudenmaan saaristossa kalastaneet virolaiset saivat viikinkiaikana (800 – 1050 jKr.) kilpailijoikseen hämäläiset, jotka alkoivat tehdä kalastus- ja metsästysretkiä rannikolle. Sipoonjoki toimi kulkuväylänä Suomenlahden rannikolle, jossa hämäläiset saattoivat käydä kauppaa idänkulkijain kanssa.
1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Yksi merkittävä syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine Sveanmaan maakunnassa, josta muuttajat pääosin olivat kotoisin. Toinen syy oli tuottoisa silakanpyynti. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen täällä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
Vanhin tunnettu asiakirja, jossa nimi Sipoo mainitaan varsinaisessa asiakirjatekstissä, on päivätty 22. syyskuuta 1352.
Sipoo – talonpoikaisyhteisö
Sipoon pitäjä oli keskiajalla (1250 – 1523 jKr.) Ruotsin valtakunnan syrjäinen osa. Se sijaitsi kaukana valtakunnan keskuksesta Tukholmasta ja myös itäisen valtakunnanosan pääpaikasta Turusta. Sipoolaisten oli kuitenkin helppo solmia yhteyksiä meren yli ja matka hansakaupunki Rääveliin (Tallinnaan) ei ollut pitkä. Sipoolaiset saattoivat myös käydä kauppaa Porvoossa.
Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie (Kuninkaantie) kulki jo keskiajalla Sipoon pitäjän halki. Tie helpotti sipoolaisten kauppamatkoilla liikkumista ja pitäjäläiset puolestaan tapasivat valtakunnan muista osista tulevia matkamiehiä.
Sodat ja nälkävuodet
Ruotsin vallan aikana käytiin monia sotia, jotka koskettivat myös Sipoota monin tavoin: talonpoikien verotaakka kasvoi, heidän talouttansa rasitti lisäksi sotamiehenotto ja suuri määrä tiloja autioitui venäläisten hävityksen ym. seurauksena. Lisäksi pitäjää kohtasivat kato, nälänhätä ja kulkutaudit. Katovuosina 1696 – 1697 neljäsosa sipoolaisista menehtyi nälkään ja kulkutauteihin, lähinnä lavantautiin.
Väestönkehitys
Sipoolaisia arvioidaan olleen 1600-luvun puolivälissä noin 1 700 henkeä, 1800-luvun puolivälissä noin 5 000 henkeä. Vuonna 1960 väkiluku oli 10 442 henkeä. Tämän jälkeen se on lähes kaksinkertaistunut melkein 20 000 henkilöön.
Lähde: Sipoon pitäjän historia vuoteen 1868. Christer Kuvaja ja Arja Rantanen. Jyväskylä 1994.