Opistoblogi: Opistopodissa Choralla – kuoro kaikille

Tunnetko itsesi stressaantuneeksi? Paleltaako, onko verenkiertosi huono? Onko ruoansulatuksesi huono? Jos vastaat johonkin näihin kysymyksiin kyllä, niin sinun kannattaa aloittaa kuoroharrastus. Kuulostaako epäillyttävältä? Et ehkä usko minua?  Jos sanon sinulle, että on olemassa tutkimusnäytettä näistä asioista ehkä uskot? Haluaisin lisätä tähän, että jos tunnet olevasi allapäin, niin tulet paremmalle tuulelle, jos tunnet yksinäisyyttä, saat lämpimän yhteisön ja uusia ystäviä. Voisin jopa väittää, että aivosi pysyy paremmassa kunnossa ja voit ehkä välttää muistisairautta (minun oma ajatus ), koska kuorolaulussa opit koko ajan uutta ja aivot pysyvät aktiivisena.

Tämänkertainen podcast koskee kuorolaulua. Minkälaista on laulaa Choralla kuorossa, Sipoon Opiston omassa kuorossa? Kuoro, johon kaikki ovat tervetulleita. Olen nauhoittanut harjoitusta, jonka pidimme jokunen viikko sitten yhden kuorojäsenen, Bitten, luona. Oli ihana päivä, linnunlaulua ja aurinkoa ja käkikin kukkui meidän iloksemme.

Saat tavata tai ainakin kuulla kuoronjäsenet Bitten, May-Lenin, Monan, Annen, Christinan, Sailan ja Marjatan ”Mapen”. Tämä on joukko rohkeita ja avoimia naisia, josta kuoro muodostuu. He ovat aina mukana kaikessa ja heittäytyvät rohkeasti harjoituksiin ja lauluihin. Ilman heitä kuoro ei olisi sitä mitä se on. (Tässä vaiheessa mainitsen, että miehetkin ovat tervetulleita kuoroon). Näillä naisilla on eri taustat ja kokemus kuorolaulamisesta, juuri niin kuin pitääkin olla meidän kuorossa. Kaikki tukevat toisiaan ja kuorossa on lämmin yhteisöllisyys ja ilo. Sellaista, johon en ole törmannyt muissa kuoroissa. Minutkin on otettu lämmöllä vastaan ja Annea, joka sijaisti minua, kun olin viime syksyllä äitiysvapaalla.

Minä olen siis kuoronjohtaja. Olen saanut tälläisen hienon ja antoisan tehtävän. En olisi koskaan uskonut, että yhtenä päivänä toimin kuoronjohtajana, mutta näin on käynyt ja olen hyvin iloinen ja kiitollinen tästä työstä, jonka olen saanut matkan varrella oppia (ja josta oppii koko ajan enemmän). Olen opiskellut klassista laulua ja minulla on ollut ainutlaatuinen, ihana opettaja, Tom Krause, jolta olen saanut oppia valtavasti laulamisesta, ja jolle vapaa laulu oli hyvin tärkeää. Näitä opetuksia haluan antaa eteenpäin ja opettaa kuorolaisille. Tom oli sitä mieltä, että kylähullulta voi oppia laulamaan vapaasti. Kylähullulla on avaimet vapauteen. Hän on aivan rento, elää hetkessä ja tietää ettei ole luonut itsensä eikä laulua. Hän tietää, että kaikki tulee ylhäältä. Laulukin tulee ylhäältä hänen lävitse ja hänen tarvitsee vain ottaa vastaan. Sen takia pyrimme matkimaan kylähullua, olemaan niin kuin hän harjoituksissamme, yhtä rentoja ja täynnä luottamusta. Uskomalla pääsemme korkealle, laulamaan korkeita säveliä, ja matalia ääniä. Ja hengittämällä, niin kuin rakkaus hengittää, syvästi, parantavasti, vapaasti. Hengitys tukee lauluamme. Eikä saa painaa yhtään, eikä päästää laulua kurkkuun, kurkku on kielletty, siellä asuu Primadonna, joka haluaa laulaa ihan itse, eikä häneen saa koskea.

Kun olimme Bitten luona viettämässä kuoropäivää, saimme kaikki huomata, miten kuoro on kehittynyt. Lauloimme yhtä laulua, jota olimme harjoitellut vähäsen talven ja kevään aikana, nyt kuoropäivällä ja kappale oli jotenkin loksahtanut paikoilleen. Se oli hyvin koskettavaa ja kaunista. Taianomainen hetki se oli. Ja silmäkulmat kostuivat.

Laulamme podcastissa muutaman kansanlaulun Turun saaristosta. Teemme kovasti töitä, harjoittelemme, laulamme motivoituneesti, intensiivisesti ja meillä on samalla hauskaakin. Sitten meillä on lounastauko ja saadaan syödä Bitten tekemää ihanaa ruokaa sekä Annen raikasta salaattia. Jatkamme harjoituksia ja sitten on kahvitauko ja saadaan kahvia ja May-Lenin ja Monan tekemää kakkua-taivaallista! Miten ihana päivä! Ja sitä iloa ja kiitollisuutta kesti iltaan asti.

Nyt kuorolla on kesätauko, mutta jatkamme taas syksyllä ja toivomme että juuri SINÄ tulisit mukaan laulamaan. Sinun ei tarvitse ”osata laulaa”. Saat tulla juuri sellaisena kuin olet. Sydämellisesti tervetuloa ja ehkä näemme sitten syksyllä kuorossa? Ja vaikkemme näe, niin laula, laula, sydämesi pohjasta!