Opistoblogi: PENATY – Ilja Repinin huvila Kuokkalassa

Penaty (ven. Пенаты) oli Karjalan kannaksella Kuokkalassa (nyk. Repino, nimetty Repinin mukaan) sijainnut huvila, jossa Ilja Repin asui ja työskenteli noin 30 vuoden ajan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Osoite: Primorskoe Shosse 411, Repino. Alkuperäinen rakennus tuhoutui jatkosodan aikana, mutta se rakennettiin uudelleen museoksi 1960-luvulla.

Ilja Repin osti Terijoen huvilayhdyskunnassa sijainneen tontin vuonna 1899 puolisonsa kirjailija Natalia Borisovna Nordmanin nimiin. Natalia Nordman oli suomalaissukuinen amiraalin tytär, n. 20 vuotta nuorempi kuin Repin. Repinin erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Verasta, hänellä ja Nordmanilla oli ns. vapaa suhde, joka oli molempien ihaileman Leo Tolstoin moraalisten periaatteiden mukainen. Repin ja Nordman rakennuttivat tontille ensin pienen mökin, jota he käyttivät pari vuotta kesäasuntona. Mökkiä laajannettin pian 1. kerroksiseksi huvilaksi, jolle he antoivat nimen ”Penaty” muinaisten roomalaisten palvomien kotijumalien penaattien mukaan. Repin ja Nordman muuttivat heinäkuussa 1903 Kuokkalaan vakituisesti.

Penatya laajannettiin niin, että ensimmäisenä valmistuivat kuisti ja työhuone, ja myöhemmin vuonna 1906 huvila korotettiin kaksikerroksiseksi. Yläkertaan tuli kaksi eri ilmansuuntiin päin avautunutta ateljeeta eli ns. kesä- ja talviateljeet. Luonnonvalon saamiseksi rakennukseen tehtiin tornimaiset lasikatot. Huvila on yli 500 m² ja siinä on kahdeksan huonetta, joista suurin huone 2. kerroksessa toimi Repinin ateljeena. Nordmanilla oli talviverannan vieressä pohjakerroksessa työhuone (se ei ole auki museovieraille), jossa hän kirjoitti novelleja, romaaneja ja näytelmiä.

Kuva: Eija Olsson

Vuonna 1906 kunnostettiin myös huvilan pihaa, jonne valmistui muun muassa kaksi lampea ja ”Homeroksen toriksi” nimetty aukio paviljonkeineen. Pihapiirissä oli myös toinen rakennus, jossa asui Ilja Repinin poika Juri Repin perheineen (vaimo ja kaksi poikaa). Taiteilijana toiminut Juri Repin muutti myöhemmin Suomeen pysyvästi vuonna 1939, ensin Mäntsälään ja sitten Helsinkiin. Hän asui talvisodan ajoista Pelastusarmeijan yömajassa kuolemaansa saakka, ja sieltä käsin kaupitteli maalauksiaan. Hän kuoli vuonna 1954 ja on haudattu Hietaniemen ortodoksiselle hautausmaalle.
Repin maalasi useita teoksia samanaikaisesti, ja suurten maalausten teossa auttoivat hänen oppilaansa, joita usein asui talossa. Huvilan seinillä on Repinin oppilaiden ja ystävien töitä, mutta hänen omista maalauksistaan hienoimmat ovat nykyään Venäläisen taiteen museossa Pietarissa, Eremitaasissa ja Tretjakovin galleriassa Moskovassa.
Jo vuonna 1888 Repin etsi Etelä-Venäjältä materiaalia tunnettuun maalaukseensa Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille. Monet taulun esineistä voi löytää Penatyn ateljeesta.

Nordmanilla oli paljon ideoita siitä, miten heidän talossaan oltiin ja elettiin, mm. ilman palvelijoita. Hän lanseerasi kasvisruokavalion, gramofonin tahtiin tanssimisen, valokuvaamisen ja keskiviikkoiset vastaanotot. Nordman oli Tolstoin tapaan vakuuttunut siitä, että maailman voisi pelastaa nälältä kasvissyönnillä.
Keskiviikot olivat vierailupäiviä. Silloin huvilan ulkopuolelle ison maantien varteen ripustettiin kello 15 vaaleansininen lippu, joka viesti siitä, että kaikki olivat tervetulleita. Nordman hyväksyi, terveellisistä elämäntavoistaan huolimatta, yhden epäterveellisen (?) asian: viinin. Hän kutsui sitä juomaksi, joka antaa juojalle auringon energian.

Ruokasalin pyöreän pöydän ympärillä (pyöritettävä keskiosa) kaikki ottivat ruokansa itse. Jos joku unohti säännöt ja tarjoili toiselle, ”rangaistuksena” oli yleensä se, että joutui pitämään hauskan puheen ruokasalin nurkan puhujaportaikossa. Repin itsekin saattoi saada tämän rangaistuksen. Pyöreässä pöydässä on laatikot, johin jokainen laittoi likaiset käytetyt astiat. Vierailijoitten joukossa oli monia kuuuluisuuksia, kuten kirjalijat Maksim Gorki ja Leonid Andrejev sekä kulttuurivaikuttaja, kriitikko ja realismin puolustaja Vladimir Stasov. Kyläilyjen ja isojen illallisten aika kesti vuoteen 1914, jolloin Nordman sairastui ja vetäytyi Sveitsiin, jossa hän kuoli. Nordman jätti Penatyn Pietarin Taideakatemialle, joka sai huvilan käyttöönsä vasta Repinin kuoltua.

Suomen itsenäistyttyä joulukuussa 1917 Repin jäi edelleen asumaan Kuokkalaan. Hänestä tuli yksi monista venäläisistä emigranteista Suomessa. Suomen ja Neuvosto-Venäjän rajan sulkeuduttua Repinin suhde venäläiseen kulttuuriväkeen katkesi joksikin aikaan, mutta sen sijaan hän ystävystyi suomalaisten taiteilijoiden kanssa, joita vieraili usein Kuokkalassa. Lenin yritti houkutella Repinia Neuvostoliiton puolelle useita kertoja, mutta hän ei ollut kiinnostunut. Hän halusi asua Suomessa, jossa hän koki olevansa onnellinen (kertoi näin kirjeessä Eino Leinolle).
Repin lahjoitti vuonna 1919 seitsemän omaa maalaustaan ja 23 muuta venäläisten taiteilijoiden maalausta Suomen Taideyhdistykselle.
Kun Repinin oikea käsi oli kipeä ja hänen näkönsä oli heikentynyt, hän maalasi vasemmalla kädellään ja käytti lähes metrin pituisia siveltimiä.
Repin kuoli huvilassaan 86-vuotiaana syyskuussa 1930, ja hänet haudattiin Penatyn puistoon pienelle kukkulalle, paikkaan, jonka hän oli itse valinnut ja jota hän kutsui kotikylänsä Tsugujevin nimellä. Repinin vaatimatonta hautaa koristavat kukkaistutukset ja puinen ortodoksinen risti. Hän sai ennakkoon luvan hautaukseen omalle tontilleen viranomaisilta Helsingistä.

Repinin kuoleman jälkeen taloon jäi asumaan hänen vanhin tyttärensä Vera. Talvisodan päätyttyä huvila annettiin Pietarin taideakatemian haltuun, joka kesäkuussa 1940 perusti rakennukseen museon. Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Penatyn irtaimisto evakuoitiin Leningradiin, ja myöhemmin sodan aikana koko huvila tuhoutui. Sodan aikana vuonna 1944 kun vietettiin Repinin 100-vuotisjuhlaa, päätettiin huvila rakentaa kokonaan uudelleen. Lopulta huvila avattiin yleisölle vuonna 1962. Osa Penatyn huoneista on sisustettu vanhojen valokuvien perusteella alkuperäiseen asuunsa, ja nähtävillä on runsaasti Repinille kuulunutta esineistöä sekä hänen töitään (kopioita) ja niiden luonnoksia.

Eija Olsson, Sipoon opiston tuntiopettaja

Lähteet:
Wikipedia
Repinin kotimuseosta hankittu kirja
Artikkeli Glorian Antiikki -lehdestä
Kotimuseo Penatyn oppaan kertomukset