Opistoblogi: Opistorehtorin kynä 15.9.2020

Kaikkien erityisjärjestelyjen, turvaetäisyyksien, käsidesipullojen, kasvomaskien ja visiireiden tilausten keskellä sain viime viikolla kysymyksen millainen minun unelmaopistoni olisi. Kysymys minulle tuli opistopodin nauhoittamisen yhteydessä, joten myös ajatukseni unelmien opistosta olivat jokseenkin spontaani. Opistoni nimi on Opisto Unelma. Opisto sijaitsee keskeisellä paikalla Sipoossa, entisen kunnantalon tontilla. Tällä paikalla se olisi luontainen osa Sipoon kulttuuri- ja vapaa-aika toimintaa: kirjastoa ja kulttuurisalia.

Opisto Unelman opinto-ohjelmasta löytyisi kaikille kaikkea. Ei olisi tiloista puutetta, opetusta järjestettäisiin aamusta iltaan, maanantaista sunnuntaihin. Unelmaan olisi helppo tulla. Linja-autoterminaali on aivan vieressä. Unelmaan voisi tulla jo aamusta, kahvin ja tuoreen pullan tuoksu olisivat vastassa, kun ulko-ovesta astuisi sisään. Aamukahvin jälkeen voisi siirtyä joogaamaan, jumppaamaan, maalaamaan, kutomaan, opiskelemaan kieliä, viihtyä Unelman kirjanurkkauksessa. Lisäksi voisi tehdä käsitöitä, puu-ja metallitöitä, kunnostaa huonekaluja, laulaa, lausua runoja, viihtyä Unelmagalleriassa jossa opiskelijat pitäisivät näyttelyjä.

Opisto Unelman rehtorina nauttisin kuulemastani ja näkemästäni. Lounasaikaan kohtaisimme Unelman kahvilassa ja nauttisimme yhteisen aterian. Vaihtaisimme kuulumisia aamupäivän opiskeluista tai ihan muuten vaan kuulumisia. Täällä keräisimme myös ideoita uusiin kursseihin, kun rahasta ei ole puute. Opisto Unelman rakennuksessa valo, oppimisen ilo, innostavaisuus ja onnellisuus olisivat vallitseva tila, minne tulla viihtymään joko töihin tai opiskelemaan. Opisto Unelma olisi kaikkien sipoolaisten olohuone, keittiö, puutarha, kasvihuone ja harrastushuone, kaikki yhden katon alla. Tämä on minun opistoni: Unelma!

Kuuntele Opistopodia!

Kuva: Annelie Åkerman-Anttila