Metsät

Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella. Ne ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden maanomistajan määrittämien erityisten ominaispiirteiden vuoksi. Arvometsiä voivat edustaa esimerkiksi maisemallisesti arvokkaat rantametsät, istutetut jalopuumetsät sekä linnustoltaan arvokkaat tiheäkasvuiset lehtometsät. Arvometsät ovat tyypillisesti pienialaisia ja rajattuja alueita, joiden käyttömuoto ja -aste vaihtelee. Virkistyskäyttö ohjataan yleensä muualle. Arvometsäksi luokittaminen edellyttää erityisen arvon nimeämistä ja sen perustelua. Arvometsät eivät ole suojeltuja metsäalueita, jotka sijoitetaan puolestaan Suojelualueet S -kunnossapitoluokkaan.

Lähimetsät ovat asuinalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsiä, joiden käyttö on päivittäistä. Niitä käytetään oleskeluun, leikkiin, kauttakulkuun, ulkoiluun, liikuntaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lähiluonnon vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin on tullut viime aikoina runsaasti uutta tietoa. On todettu, että pienikin pyrähdys metsässä alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä. Tässäkin mielessä lähimetsät ovat arvokkaita luontoalueita asukkaille.

Kulkuväylien yhteyteen voidaan sijoittaa myös rakenteita, kalusteita ja varusteita sekä lähiliikuntapaikkoja. Käytöstä johtuva maapohjan kuluminen on tyypillistä, ja pohjakasvillisuus voi muuttua tai puuttua kokonaan ihmistoiminnan vuoksi. Lähimetsissä voi olla luonnonmukaisia hulavesirakenteita, kuten haluvesi- ja imeytyspainanteet, avo-ojia, purouomia, kosteikkoja ja lammikoita. Lähimetsät voidaan jakaa edelleen puistometsiin (M2.1) ja lähivirkistysmetsiin (M2.2).

Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä sijaitsevia metsiä. Niitä käytetään ulkoiluun, retkeilyyn, liikuntaan, marjastukseen, sienestykseen ja virkistäytymiseen. Niissä voi olla erilaisia ulkoilu- ja retkeilykäyttöä palvelevia rakenteita, tulentekopaikkoja sekä hoidettuja polku- ja latuverkkoja. Ulkoilu- ja virkistysmetsät voidaan luokitella edelleen ulkoilumetsään (M3.1) ja retkeilymetsään (M3.2).

Suojametsät ovat asuinalueiden ja muun rakennetun ympäristön sekä erilaisten häiriötä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä sijaitsevia metsiä. Niitä käytetään suojaamiseen, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen. Suojametsät suojaavat muun muassa pienhiukkas-, pöly- ja meluhaitoilta. Samalla ne antavat näkösuojan ja toimivat tuuli- ja lumihaittoja lieventävänä vyöhykkeenä. Parhain suojavaikutus saadaan jatkuvasti peitteisellä ja monikerroksisella puustolla. Suojametsissä voi olla luonnonmukaisia hulavesirakenteita, kuten haluvesi- ja imeytyspainanteet, avo-ojia, purouomia, kosteikkoja ja lammikoita.

Talousmetsät ovat talouskäytössä olevia metsiä, joihin kohdistuu taloudellisia odotuksia. Talousmetsät tarjoavat taloudellista tuloa ja materiaalia jatkojalostukseen sekä energiantuotantoon. Metsätalouden lisäksi ne ovat virkistyskäytössä.